Puolustusministeri Kaikkosen antama vastaus kansanedustaja Turtiaisen kysymykseen eduskunnan kyselytunnilla (9.6.2022) on herättänyt hilpeyttä ja saanut ihmiset reagoimaan sosiaalisessa mediassa eri tavoin:

• Kerrankin suoraan kysymykseen suora vastaus! En uskonut tällaista poliitikon suusta koskaan kuulevani.
• Ytimekäs vastaus tyhmään kysymykseen.
• Nyt lyötiin kysyjälle jauhot kurkkuun.

Koska Turtiainen itse nimitti omaa kysymystään ”puolustusministerin grillaamiseksi”, osa on epäillyt, että Turtiainen päätyi erehdyksessä kärventämään itseään.

Kuka siis grillasi ja ketä? Vuorovaikutustilanne on nähtävissä täällä.

Keskustelunanalyysi perustuu ajatukseen puheenvuoroista sosiaalisina toimintoina, jotka luovat odotuksia sille, mitä vuorovaikutuskumppani seuraavaksi tekee. Tässä tapauksessa Turtiaisen puheenvuoro on kysymys (rivit 8–9), joka luo odotuksen, että Kaikkonen vastaa hänelle. Niin sanottu preferenssijäsennys viittaa erilaisiin vastaustyyppeihin ja siihen, miten ne tyypillisesti tuotetaan. Samanmieliset ja myötäilevät vastaukset tuotetaan suoraan ja viivyttelemättä, kun taas erimieliset ja torjuvat vastaukset tuotetaan viivytellen, kierrellen ja selitellen. Kaikkosen olisi siis ollut odotuksenmukaista antaa suoraviivainen vastaus silloin, kun hän on Turtiaisen kanssa samaa mieltä, mutta eri mieltä ollessaan hänen olisi ollut odotuksenmukaista edes jollakin lailla selitellä näkemystään.

Kaikkonen kuitenkin kääntää preferenssijäsennyksen päälaelleen: hän tuottaa erimielisyyttä ilmentävän vastauksen erittäin suoraviivaisesti ja viivyttelemättä ilman, että tarjoaa näkemykselleen minkäänlaista selitystä (rivi 11). Kaikkonen istuutuu välittömästi minimaalisen vuoronsa jälkeen ilmaisten näin, ettei aio sanoa enempää (rivi 12). Merkityksellistä on myös salista kuuluva nauru (rivi 12) sekä puhemiehen antama siunaus Kaikkosen toiminnalle: sanalla Näin puhemies kuittaa Kaikkosen vastauksen riittäväksi ja päättää kyselytunnin (rivi 13).

Preferenssijäsennystä pidetään yleisesti ottaen yhtenä osoituksena siitä, kuinka vuorovaikutuksen käytänteet ovat kehittyneet palvelemaan ihmisten keskinäistä solidaarisuutta. Viivyttelemällä torjuntaa ja erimielisyyden ilmaisemista keskustelijat osoittavat kunnioitusta toisiaan kohtaan. He käsittelevät torjuvia vastauksia sosiaalisia suhteitaan uhkaavina ja pyrkivät minimoimaan tätä uhkaa. Tämä kertoo siitä, että keskustelijat näkevät keskinäisen suhteensa säilyttämisen arvoisena.

Selittelyjen tarjoaminen omalle erimieliselle näkemykselle myös kommunikoi ajatusta vuorovaikutuskumppanin arvosta ihmisenä. Tarjoamalla näkemyksilleen selityksen puhuja viestii, että vuorovaikutuskumppanilla on oikeus tietää näkemyksen taustalla vaikuttavista asioista sekä kykyä ymmärtää tätä tietoa. Selittelemättä jättäminen asettaa kyseenalaiseksi tällaiset oletukset.

Suoraviivaista puhetta ja omien näkemysten selittelemättä jättämistä saatetaan joskus ihailla jo lähtökohtaisesti. Monessa tapauksessa tällainen toiminta kertookin vallasta ja auktoriteetista – siitä, että vuorovaikutuskumppani on puhujalle jossakin mielessä merkityksetön. Puhuja voi luottaa siihen, että myös muut ihmiset toiminnallaan tukevat hänen toimintalinjaansa, eivätkä haasta häntä siinä esimerkiksi vaatimalla selityksiä. Puhuja on siis asemassa, jossa hänellä on varaa olla suoraviivainen, mikä vahvistaa osallistujien välistä valtaepäsymmetriaa entisestään.

Kaikkonen siis näytti selviytyvän tästä tilanteesta voittajana. Kaikkosen toimintamallista ei kuitenkaan ole lähtökohtaiseksi ihanteeksi. Myös selittelyillä ja kiertelyillä on oma erittäin tärkeä paikkansa yhteiskunnassa, jossa halutaan viljellä solidaarisuutta ja ihmisten keskinäistä kunnioitusta. Kummallakin toimintamallilla on omat erityiset sosiaaliset seuraamuksensa, joista kannattaa joka tapauksessa olla tietoinen.

—

Raevaara, Liisa (2016). Toimintajaksojen rakenteet. Teoksessa Melisa Stevanovic & Camilla Lindholm (toim.) Keskustelunanalyysi: Kuinka tutkia sosiaalista toimintaa ja vuorovaikutusta. Tampere: Vastapaino, 143–161.