Blogissa Työterveyslaitoksen erikoistutkija Elina Weiste kirjoittaa VOIS-hankkeen tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin kehujen monimerkityksellisyyttä vuorovaikutuksessa.

Internet on pullollaan ohjeistuksia siitä, kuinka kehua muita. Kahdeksan vinkkiä kehujalle! Mies, näin kehut naista! Näin kehut oikein! 100 tapaa kehua! Kehumisen ajatellaankin olevan varsin hyödyllistä. Sen tiedetään edistävän positiivisten ihmissuhteiden muodostumista, itsearvontunnon lisääntymistä, voimaantumista ja aktiivista osallistumista. Vinkkioppaiden määrä viittaa kuitenkin siihen, että kehumisessa on jotain erityisen haastavaa.

Vielä monimutkaisemman asiasta tekee se, kun kehumisen pitäisi tapahtua ryhmätilanteessa. Kahden hengen keskustelut ja ryhmätilanteet voivat olla keskenään varsin erilaisia tilanteita, ja periaatteessa täysin saman sisältöiset kehuvat puheenvuorot voivat saada niissä erilaisia merkityksiä. Minkälaisia erityisiä haasteita kehumiseen ja positiivisen palautteen antamiseen sitten liittyy ryhmävuorovaikutuksen näkökulmasta mielenterveyskuntoutuksen kontekstissa?

Tutkiessamme videonauhoitettuja ryhmäkeskusteluja yhteisöllisessä mielenterveyskuntoutuksessa huomasimme, että ryhmän ohjaajat usein arvioivat positiiviseen sävyyn asioita, joita ryhmäläiset ovat tehneet yhteisössä. Tällaiset positiiviset arvioinnit näyttävätkin tukevan ja kannustavan ryhmäläisten osallistumista yhteisön toimintaan. Kehuminen vaikuttaa olevan myös varsin tehokas tapa kutsua ryhmäläisten osallistumista silloin kun ohjaaja odottaa ryhmäläisten vastausta, mutta kaikki pysyvät hiljaa. Kehumisella voidaan siis tukea ryhmäläisten osallistumista yhteisön toimintaan ylipäätään, mutta myös hetki hetkeltä tapahtuvaan vuorovaikutukseen.

Kehuminen ei kuitenkaan aina ole yksioikoisen positiivinen vuorovaikutuksellinen teko. Kehuja voidaan käyttää myös omien strategisten päämäärien saavuttamiseen keskustelussa. Esimerkiksi mielenterveyskuntoutuksen kontekstissa ohjaajat kehuivat kuntoutujien kontribuutioita sulkeakseen keskustelun ja siirtyäkseen eteenpäin ryhmän ohjauksen kulussa.

Lisäksi erityisesti ryhmätilanteissa yhden henkilön kehuminen voi osoittautua varsin ongelmalliseksi. Yhden ryhmäläisen kehuminen voi sulkea osallistumisen mahdollisuuksia muilta ryhmäläisiltä erityisesti silloin kun on kyse asioista, joita useampi ryhmäläisistä saattaa tavoitella. Tällöin yhden ryhmäläisen kehuminen voi sulkea pois muiden mahdollisuuksia asettua tavoittelemaan kyseistä asiaa. Samalla, jos kehun kohteena on tietyn ryhmäläisen henkilökohtaiset ominaisuudet, voi muiden ryhmäläisten olla vaikeampaa osallistua vuorovaikutukseen. Sen sijaan, jos kehun kohteena on yhteisesti jaettu kohde, kuten ryhmän yhteinen tuotos, on keskusteluun osallistuminen ryhmäläisille helpompaa.

Koska kehumista pidetään sisäsyntyisesti positiivisena seikkana, on kehun kohteena olevan henkilön vaikea asettua vastustamaan kehuja ja valittaa siitä, että häntä kehutaan. Toki usein itseen liittyvää positiivista arviointia pyritään vähättelemään ”no nää nyt oli vaan tällaisia harakanvarpaita”, mutta kehuun liittyviä muita mahdollisia tarkoitusperiä on vaikea tehdä vuorovaikutuksessa näkyväksi. ”Älä kehu mua nyt kun mun stoori on vielä kesken niin mä en voi jatkaa sitä!” Tai ”toi on kyllä inhottavaa, miten sä mua kehumalla päädyit siihen, etten mä oo pätevä tähän pestiin”. Tämä mahdottomuus tehdä kehun todellisia tarkoitusperiä näkyväksi tekeekin kehumisesta varsin voimallisen vuorovaikutuskeinon. Kehumalla voidaan paitsi voimaannuttaa, myös sulkea ulkopuolelle ilman selontekovelvollisuutta.

—

Teksti perustuu tutkimusartikkeliin:

Weiste, E., Lindholm, C., Valkeapää, T. & Stevanovic, M. (2021). Interactional use of compliments in mental health rehabilitation. Journal of Pragmatics 177, 224–236.

Koko artikkelin voit lukea täältä.

—

Kuva: alan_colmenares (Flickr)