KeTu 2020 -blogisarjan 16. osassa kirjoittajina Elina Weiste, Melisa Stevanovic, Camilla Lindholm, Taina Valkeapää, ja Kaisa Valkia Helsingin yliopistosta.

Internet on pullollaan ohjeistuksia siitä, kuinka kehua ja kannustaa muita. Kahdeksan vinkkiä kehujalle! Mies, näin kehut naista! Näin kannustat, näin lannistat! Näin kehut oikein! Asiantuntijan vinkit lapsen kannustamiseen! 100 tapaa kehua! Kehumisen ja kannustamisen ajatellaankin olevan varsin hyödyllistä. Sen tiedetään edistävän positiivisten ihmissuhteiden muodostumista, itsearvontunnon lisääntymistä, voimaantumista ja aktiivista osallistumista. Vinkkioppaiden määrä viittaa kuitenkin siihen, että kannustamisessa on jotain erityisen haastavaa. Vielä monimutkaisemman asiasta tekee se, kun kannustamisen pitäisi tapahtua ryhmätilanteessa. Kahden hengen keskustelut ja ryhmätilanteet voivat olla keskenään varsin erilaisia tilanteita, ja periaatteessa täysin saman sisältöiset kannustavat puheenvuorot voivat saada niissä erilaisia merkityksiä. Minkälaisia erityisiä haasteita kannustamiseen ja positiivisen palautteen antamiseen sitten liittyy ryhmävuorovaikutuksen näkökulmasta? 

Tutkiessamme videonauhoitettuja ryhmäkeskusteluja yhteisöllisessä mielenterveyskuntoutuksessa huomasimme, että ryhmän ohjaajat usein arvioivat positiiviseen sävyyn asioita, joita ryhmäläiset ovat tehneet yhteisössä. Tällaiset positiiviset arvioinnit näyttävätkin tukevan ja kannustavan ryhmäläisten osallistumista yhteisön toimintaan. Kehuminen vaikuttaa olevan myös varsin tehokas tapa kutsua ryhmäläisten osallistumista silloin kun ohjaaja odottaa ryhmäläisten vastausta, mutta kaikki pysyvät hiljaa. Kehumisella voidaan siis tukea ryhmäläisten osallistumista yhteisön toimintaan ylipäätään, mutta myös hetki hetkeltä tapahtuvaan vuorovaikutukseen.  

Ryhmätilanteissa yhden jäsenen kehuminen voi kuitenkin osoittautua myös ongelmalliseksi. Yhden ryhmäläisen kehuminen voi sulkea osallistumisen mahdollisuuksia muilta ryhmäläisiltä erityisesti silloin kun on kyse asioista, joita useampi ryhmäläisistä saattaa tavoitella. Tällöin yhden ryhmäläisen kehuminen voi sulkea pois muiden mahdollisuuksia asettua tavoittelemaan kyseistä asiaa. Samalla, jos kehun kohteena on tietyn ryhmäläisen henkilökohtaiset ominaisuudet, voi muiden ryhmäläisten olla vaikeampaa osallistua vuorovaikutukseen. Sen sijaan, jos kehun kohteena on yhteisesti jaettu kohde, kuten ryhmän yhteinen tuotos, on keskusteluun osallistuminen ryhmäläisille helpompaa.  

Toinen vuorovaikutuksen kohta, jossa kannustaminen tulee tärkeäksi, koskee kysymystä siitä, kuinka ryhmäläisten tekemät ehdotuksen huomioidaan vuorovaikutuksessa siten, että ryhmäläiset rohkaistuvat myös jatkossa tekemään uusia ehdotuksia. Ehdotusten huomioimisessa kahdenkeskisten ja ryhmäkeskustelujen välillä on isoja eroja. Kahden hengen keskusteluissa oleellista on, että ehdotuksen tekijän vuorovaikutuskumppani reagoi ehdotukseen aktiivisesti ja jos ehdotus on hyvä, hän voi tarttua siihen välittömästi. ”Joo, toi on tosi hyvä idea! Tehdään niin!” Kuitenkin jos ryhmässä halutaan saada yhteinen päätös, yksi ryhmäläinen ei voi vain äkkiä hyväksyä ehdotusta. Koko ryhmälle pitää antaa mahdollisuus osallistua tekeillä olevaan päätökseen. Ryhmässä onkin oleellista hidastaa vuorovaikutuksen etenemistä siten, että kaikilla on aikaa osallistua päätöksen tekemiseen. Ryhmän ohjaajilla on tällaisissa tilanteissa kriittinen ja haasteellinen rooli. Yhtäältä heidän tulee vastata ehdotuksiin kannustavasti ja myönteisesti, mutta vastausvuorot eivät kuitenkaan saisi viitata siihen, että valmis päätös on jo syntynyt.  

Miltä kannustaminen sitten yhteisen päätöksenteon näkökulmasta näyttää? Usein puhutaan siitä, kuinka toiseen suuntautuvat tarkennuskysymykset ovat merkkejä hyvistä vuorovaikutustaidoista. Tällaisia kysymyksiä pidetään keinona osoittaa aitoa mielenkiintoa toisen ajatuksia kohtaan, mutta ryhmäpäätöksenteossa tällaiset kysymykset siirtävät päähuomion ryhmän toiminnan sijasta ehdotuksen tehneen yksilön henkilökohtaisiin toiveisiin tai kykyyn tarjota ehdotukselleen perusteita. Ehdotuksia onkin tärkeä käsitellä koko ryhmää koskevina, ei vain ehdottajan henkilökohtaisten toiveiden huomioimisena. 

Vinkkioppaiden aikakaudella onkin hyvä huomata, etteivät yksinkertaistetut ohjeet useinkaan päde moninaisiin vuorovaikutustilanteisiin. Jotta kannustamisella voidaan edistää aktiivista osallistumista myös ryhmätilanteissa, on tärkeää, että ryhmävuorovaikutuksen erityispiirteet otetaan huomioon.

Teksti perustuu kirjoittajien tutkimukseen, jota esiteltiin Keskusteluntutkimuksen päivillä 6.-7.2.2020.

Kuva: Adrian Michael (Flickr)