KeTu 2020 -blogisarjan 11. osan vierailevana kirjoittajana Mariel Wuolio Tampereen yliopistosta.

Sana ’työterveysneuvottelu’ saattaa herättää mielikuvan jäyheästä ja asiallisesta tilanteesta. Ja asiallinenhan se onkin – työterveysneuvottelu on institutionaalinen vuorovaikutustilanne, johon eri alojen ammattilaiset kokoontuvat keskustelemaan sairauslomalta palailevan työntekijän työssä jatkamisesta. Työterveysneuvottelu tarjoaa mahdollisuuden työntekijän, tämän esimiehen sekä työterveyslääkärin väliseen dialogiin, ja tavoitteena on päästä yhteisesti hyväksyttyihin päätöksiin työtekijän työhön paluuta koskevissa asioissa. Parhaassa tapauksessa työterveysneuvottelussa saadaan aikaan ratkaisuja, joissa työntekijän voimavarat ja toimintakyky kohtaavat työpaikan vaatimukset ja työnmuokkauksen mahdollisuudet.

Toisaalta työterveysneuvottelun keskustelunaiheet voivat olla varsin arkaluontoisia: keskustelun keskiössä ovat työntekijän terveyden tila, työkykyä koskevat yksityiskohdat sekä työntekijän tulevaisuus työpaikassaan. Työntekijän toimintakyky saattaa olla syystä tai toisesta heikentynyt, ja hänellä saattaa olla huoli työnantajan halusta jatkaa työsuhdetta. Työntekijä voi kokea tarvetta osoittaa työmotivaatiotaan säilyttääkseen työpaikkansa ja asemansa työyhteisössä, mutta toisaalta täysipainoinen työhön palaaminen saattaa herättää työntekijässä epävarmuutta tai tuntua jopa mahdottomalta. Asiallisesta luonteestaan huolimatta voi työterveysneuvottelu siis herättää voimakkaitakin tunteita ja olla kaikkea muuta kuin jäyheä.  

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani työterveysneuvotteluissa toteutuvaa tunneilmaisua ja kysyn, mikä on tunteiden rooli tilanteessa, jossa taustaoletuksena on ammatillinen neutraalisuus ja institutionaaliselle vuorovaikutukselle tyypilliset vähäiset tai hillityt tunneilmaisut. Mitä ammattilaisten välisessä vuorovaikutuksessa tapahtuu, kun tunteet tuodaan esiin? Kuinka esimies suhtautuu itkuun purskahtavaan alaiseensa, tai mitä työterveyslääkäri tekee, jos työntekijä poistuu huoneesta tunnekuohussa? Onko työterveysneuvottelussa tilaa tunneilmaisulle? 

Aihe on tärkeä, sillä tunnekokemuksemme ovat läsnä tilanteessa kuin tilanteessa – myös ammatillisessa kontekstissa. Silti tunteiden käsittelytavat voivat olla merkittävästi rajallisempia institutionaalisessa kuin arkisessa vuorovaikutuksessa. Ne keinot, joilla tunteita institutionaalisessa tilanteessa käsitellään, vaikuttavat olennaisesti siihen, kuinka tilanteen yhteisissä tavoitteissa onnistutaan. Pro gradu -tutkielmani keskeisenä tuloksena onkin, että tunneilmaisut aiheuttavat institutionaalisen tehtävän seisahtumisen, mutta vasta niiden empaattinen käsittelytapa mahdollistaa neuvottelun jatkumisen. Keskustelunanalyyttisella mikrotason tarkastelulla on mahdollista havaita niitä keinoja, joilla tunteita työterveysneuvotteluissa ilmaistaan ja käsitellään, ja osoittaa, kuinka osalliset onnistuvat hetki hetkeltä rakentamaan vuorovaikutukseen empaattista suhtautumista, jotta neuvottelu voi jatkua häiriöittä. Löydökset havainnollistavat, kuinka oleellista on kehittää työterveysneuvottelun kaltaisten tilanteiden tueksi toimintamalleja, jotka luovat parhaat edellytykset luottamukselliselle, kuuntelevalle ja kannustavalle vuorovaikutukselle. Suuressa mittakaavassa nämä toimintamallit näkyvät osatyökykyisyyden tukemisena ja ovat sitä kautta yksi kansantaloutta edistävä ja ylläpitävä toimi.

Tekstin on kirjoittanut Mariel Wuolio ja se perustuu Wuolion tutkimukseen, jota esiteltiin Keskusteluntutkimuksen päivillä 6.-7.2.2020.