KeTu 2020 -blogisarjan 6. osan vierailevina kirjoittajina Jenny Paananen, Salla Kurhila, Lari Kotilainen ja Inkeri Lehtimaja Helsingin yliopistosta.

Työssä käyvien ulkomaalaistaustaisten suomen kielen taitoa ja vuorovaikutusvalmiuksia on pohdittu viime vuosina runsaasti niin mediassa kuin tutkimuksenkin kentällä. Usein näiden pohdintojen keskiössä ovat riittävää kielitaitotasoa koskevat kysymykset sekä huoli riittämättömän kielitaidon seurauksista. Kielellisesti monimuotoisten työyhteisöjen toimintaan ei kuitenkaan vaikuta ainoastaan yhteisön jäsenten kielitaito, vaan myös se, kuinka vuorovaikutusta kulloinkin rakennetaan. Tähän näkökulmaan voidaan paneutua keskustelunanalyyttisen menetelmän avulla tarkastelemalla videoituja vuorovaikutustilanteita. Keskustelunanalyysi tuottaa tietoa siitä, miten puhujien erilainen kielitaito käytännössä näkyy vuorovaikutuksessa ja miten mahdolliset ongelmat selvitetään.  

Suomea toisena kielenä työelämässä on tarkasteltu keskustelunanalyyttisesti esimerkiksi terveydenhuollon vuorovaikutustilanteissa ja kokousvuorovaikutuksessa. Tutkimukset ovat nostaneet esiin muun muassa asennoitumiseen ja hienotunteisuuteen liittyviä haasteita. Ymmärrysongelmia voidaan peitellä ja sivuuttaa, jotta ero kielitaidossa ei korostuisi loukkaavalla tavalla ja jotta ongelmien selvittäminen ei aiheuttaisi ylimääräistä vaivaa. Erot kielen osaamisessa voivat myös kaventaa tapaa, jolla keskustelua tulkitaan. Tämä voi ilmetä esimerkiksi siten, että kaikki sujuvuuteen liittyvät ongelmat nähdään ensisijaisesti kieliongelmina. Toisaalta keskustelukumppanien välinen kieliero voi saada aikaan myös voimakasta yhteistyöhakuisuutta, jonka ansiosta vuorovaikutus etenee ongelmattomasti. Kielellisiä haasteita voidaan minimoida hyödyntämällä erilaisia ilmaisukanavia ja toimimalla joustavasti.   

Mitä kannattaa ottaa huomioon, kun työyhteisössä on ihmisiä erilaisista kielitaustoista? Viisi vinkkiä:  

1. Sopikaa kielivalinnasta tilanteen alussa. Kielivalinnan nostaminen esiin keskustelussa tekee osallistumisen mahdollisuudet näkyväksi ja auttaa orientoitumaan keskusteluun. Monikielisissä tilanteissa voidaan usein toimia joustavasti niin, että siirtymät kielestä toiseen ovat mahdollisia.   

2. Huomioikaa erot kielitaidossa. Kun keskustelussa on mukana puhujia, joiden kielitaito ei ole vielä kovin vahva, ensikieltään puhuvien on hyvä sopeuttaa ilmaisuaan toisten taitotasoon sopivaksi. Puheessa kannattaa kiinnittää huomiota esimerkiksi puhenopeuteen ja sanastoon. Myös visuaaliset elementit tukevat ymmärtämistä. Esimerkiksi tietyn tekstikohdan osoittaminen paperista kytkee sen meneillään olevaan puhetilanteeseen. 

3. Luokaa ilmapiiri, jossa asioiden selvittäminen on luontevaa. Paras tapa selvittää ymmärrysongelmia ja väärinymmärryksiä on käsitellä niitä avoimesti. Esimerkiksi kysymyksen tai ymmärtämisehdokkaan avulla (Tarkoitatko että…; Siis että…) voi osoittaa toiselle, että asia vaatii vielä käsittelyä. Avoin keskustelu voi vaatia tavallista enemmän rohkeutta silloin, kun kaikkien osallistujien kielitaito ei ole kovin hyvä. Kielitaitoa ja ammatillista pätevyyttä ei kannata rinnastaa. 

4. Tukekaa oppimista. Kielivalintoja kannattaa miettiä myös oppimisen kannalta. Usein kieli vaihdetaan englanniksi aina, kun yksikin puhuja kohtaa kielellisiä vaikeuksia muilla kielillä. Kielitaitoa on kuitenkin vaikea parantaa, jos sitä ei koskaan pääse harjoittelemaan.  

5. Kehittäkää koko työyhteisön toimintatapoja. Usein sekä ulkomaalaistaustaiset työntekijät että työyhteisön muut jäsenet toivovat toiselta osapuolelta enemmän aktiivisuutta kieleen liittyvissä kysymyksissä. Vastuu sujuvasta yhteistyöstä ja kielitaidon kehittymisestä onkin molemmilla osapuolilla. Yhdessä voidaan sopia siitä, miten kielen käyttämiseen voi hakea ja antaa tukea ja millaiset toimintatavat hyödyttävät kieltä oppivia puhujia.  

Tekstin ovat kirjoittaneet Jenny Paananen, Salla Kurhila, Lari Kotilainen ja Inkeri Lehtimaja ja se perustuu tutkimukseen, jota esiteltiin Keskusteluntutkimuksenpäivillä 6.-7.2.2020

Kirjallisuutta: 

Kotilainen, Lari & Inkeri Lehtimaja 2019 (painossa): Kielenvaihto monikielisissä kokouksissa – osallistujien kielitaito ja vuorovaikutuksen sujuva eteneminen. – Puhe ja kieli 3/2019. 

Kurhila, Salla & Inkeri Lehtimaja 2019: Ammattikielen tilanteisuus kielenoppimisen haasteena. Esimerkkinä hoitoala. – Kotilainen, Kurhila ja Kalliokoski (toim.): Kielenoppiminen luokan ulkopuolella. Tietolipas. SKS. 

Lehtimaja, Inkeri 2019: Ammatillisen kielitaidon oppiminen vuorovaikutuksessa Kakkoskieliset sairaanhoitajaharjoittelijat ohjaustilanteissa. – Kotilainen, Kurhila ja Kalliokoski (toim.): Kielenoppiminen luokan ulkopuolella. Tietolipas. SKS. 

Lehtimaja, Inkeri & Lari Kotilainen 2019: Suomea toisena kielenä puhuvan työntekijän erilinjaiset vuorot kokousvuorovaikutuksessa. – Virittäjä 123(3): 320–346. 

Paananen, Jenny 2019: Yhteisymmärryksen rakentaminen monikulttuurisilla lääkärin vastaanotoilla. Annales Universitatis Turkuensis C 465, Scripta Lingua Fennica Edita. University of Turku.

Kuva: Pixabay