Miksi akateemisessa maailmassa juoruillaan erityisen innokkaasti? Kuinka psykoanalyysi ja usko kietoutuvat toisiinsa? Mitä tauot ja hengitykset tekevät vuorovaikutuksessa? Kuinka purjehtiminen rakentaa ihmisten keskinäisen yhteyden kokemusta? Näihin ja moniin muihin elämän peruskysymyksiin paneudutaan juuri ilmestynessä Elämän peruskysymykset -nimisessä teoksessa, joka on kunnianosoitus 60 vuotta täyttävän professori Anssi Peräkylän tutkimustyölle. Kirjan ovat kirjoittaneet Peräkylän ystävät ja työtoverit.

Peräkylän pitkä tutkimusura on aina kohdistunut elämän peruskysymyksiin. Ura alkoi kahdeksankymmentäluvun puolivälissä kuolemaa käsittelevällä pro gradu -tutkielmalla Rajalle: Sairaalakuolema sosiologian näkökulmasta (1985). Tutkielmassa nostettiin esiin niitä kogniitivis-kulttuurisia resursseja, jotka saivat sairaalan ammattihenkilöt, kuolevat potilaat ja heidän omaisensa toimimaan ja kohtaamaan toisiaan tietyllä tavalla. Myös Anssin lisensiaattityö Kuoleman monet kasvot (1990) jatkoi sairaalakuoleman tarkastelua. Työssä eriteltiin etnografista tutkimusotetta hyödyntäen tapoja, joilla kuolevan potilaan hoitoon osallistuvat ammattilaiset sairaalan arkisissa tilanteissa puhuivat ja toimivat, ja miten he näillä toimillaan rakensivat kuolemaan liittyvän puheen julkista ja sosiaalista logiikkaa.

Väitöskirjatyössään ja tätä seuraavina vuosina Peräkylän kiinnostuksen kohde suuntautui kuoleman sijasta sairauteen. Väitöstutkimuksessa selvitettiin systeemisen perheterapian viitekehyksessä toteutuvan AIDS-neuvonnan vuorovaikutuksellisia käytänteitä. Tutkimusmenetelmänä oli keskustelunanalyysi, josta tuli tunnusomainen Anssin koko tutkimusuralle. Anssin väitöskirja AIDS Counselling: Institututional interaction and clinical practice julkaistiin vuonna 1995. Kirjassa tarkasteltiin muun muassa käytänteitä, joilla toisen ihmisen kokemusta kuvataan, arkaluonteisia aiheita nostetaan esiin ja vastahankaisia asiakkaita rohkaistaan puhumaan. Väitöstutkimuksensa jälkeen Peräkylä aloitti Marja-Leena Sorjosen kanssa hankkeen, jossa tarkasteltiin yleislääkäreiden vastaanotoilla käytäviä keskusteluja vastaanoton toimintavaiheiden sekä lääkäreiden ja potilaiden käyttämien kielellisten keinojen selvittämiseksi. Hankkeen tiimoilta syntyneiden tutkimusten pohjalta julkaistiin vuonna 2001 Anssin, Marja-Leenan ja Kari Eskolan toimittama Keskustelu lääkärin vastaanotolla, joka oli merkittävä osoitus institutionalisen vuorovaikutustutkimuksen saamasta jalansijasta suomalaisessa sosiaali- ja kielitieteessä.

Hieman myöhemmin Peräkylä kiinnostui ihmisen mielestä ja sen hoitamisesta. Ensimmäisessä psykoterapiaa koskevassa tutkimushankkeessaan Peräkylä pyrki selvittämään, miten terapeutti tekee tulkintansa eli tarjoilee selityksensä potilaan tilanteesta, ja kuinka potilas tähän seuraavassa puheenvuorossaan vastaa. Projektin alkaessa vuosituhannen vaihteessa, ei keskustelunanalyyttista psykoterapiatutkimusta juurikaan tehty. Anssin tutkimustyö onkin ollut kansainvälisesti uraauurtavaa tällä saralla. Ajatus psykoterapian tarkastelemisesta sekventiaalisesti rakentuvana, vuoro vuorolta tapahtuvana terapeutin ja potilaan välisenä toimintana on lunastanut paikkansa psykoterapian prosessitutkimuksen kentällä. Merkittävä osoitus tästä oli Anssin, Sanna Vehviläisen, Charles Antakin ja Ivan Leudarin toimittama kokoomateos Conversation analysis and psychotherapy (2008). Siinä psykoterapiavuorovaikutuksen yleisten lainalaisuuksien selvittämisen rinnalla keskeinen osa oli ammattilaisten käyttämien mallien ja teoreettisten viitekehysten kanssa käytävällä vuoropuhelulla. Anssin kohdalla tämä kiinnostus psykoterapeuttien ammatillisiin teorioihin ja käytäntöihin johti psykoterapeutiksi kouluttautumiseen ja oman pienimuotoisen praktiikan pitämiseen professorityön ohella.

Noin viitisentoista vuotta sitten Anssin tutkimuksellinen kiinnostus laajentui vielä merkittävästi uuteen suuntaan. Tällöin huomion keskipisteeseen tuli ruumis, ei pelkästään kuoleman, fyysisen sairauden tai mielenterveysongelmien ilmenemisen kohteena, vaan ikään kuin sellaisenaan. Tutkimus lähti liikkeelle ajatuksesta, että sekä tietoiset että tiedostamattoman tiedostamattomat keholliset prosessit voivat näytellä tärkeää osaa ihmisten keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Näin ollen oli oleellista tutkia esimerkiksi tunteiden osuutta vuorovaikutuksessa. Peräkylä korosti ensimmäisen kerran tunteiden sosiologisen tutkimuksen tärkeyttä Sosiologia-lehdessä vuonna 2002, ja vuosikymmen myöhemmin, vuonna 2012, hän toimitti yhdessä Marja-Leena Sorjosen kanssa artikkelikokoelman Emotion in Interaction, joka on tärkeä kansainvälinen merkkiteos. Peräkylän työtä motivoi Beatrice Beeben ja Frank Lachmanin (2002) systeeminen näkemys tunteiden säätelystä, jonka mukaan samat toiminnot, jotka säätelevät ihmisen omaa tunnetilaa, vaikuttavat myös vuorovaikutuskumppaniin, ja päinvastoin. Peräkylän ja hänen työtovereidensa työssä korostui se, kuinka esimerkiksi kasvoilla tapahtuvat tunteenilmaukset ovat ankkuroituneet vuorotteluun, vuorovaikutussekvenssien rakenteeseen ja vuorovaikutuksen osallistujien laajempaan toimintaan. Peräkylä on työtovereidensa kanssa tehnyt uraa uurtavaa työtä myös selvittääkseen tunteiden fysiologian ja niiden vuorovaikutuksellisen ilmaisun välisiä kytkentöjä.

Peräkylän tutkimustyötä juhlistavassa teoksessa elämän peruskysymykset jäsentyvät seuraavasti. Kirja jakautuu viiteen osioon, jotka käsittelevät vuorovaikutusta, vastuksia, psyykettä, katsomusta ja kokemusta. Näistä ensimmäinen – vuorovaikutus – liittyy kaikkeen siihen, mitä Anssi on tutkimuksissaan käsitellyt, kun taas vastuksia ja psyykettä käsittelevät osiot liittyvät erityisesti tiettyihin Anssin tutkimusteemoihin: kuolemaan, sairauteen ja ihmismieleen. Kaksi viimeistä elämän peruskysymysten aihepiiriä – katsomus ja kokemus – eivät sellaisenaan ole olleet Anssin tutkimuksen keskiössä. On kuitenkin selvää, että nekin kuuluvat elämän peruskysymyksiin, ja näiden aihepiirien käsitteleminen Anssin työn ja toiminnan juhlistamisen yhteydessä tuntui meistä enemmän kuin luontevalta – jopa välttämättömältä.

Kirjoittajat haluavat tällä kirjoituskokoelmalla onnitella Peräkylää ja tarjota hänelle ja muille lukijoille näkökulmia elämän enemmän tai vähemmän vakaviin peruskysymyksiin, joihin tutkimuksessa ja elämässä monesti tavalla tai toisella törmäämme.

—

Teksti on lyhentäen toimitettu versio artikkelista:

• Stevanovic, Melisa & Voutilainen, Liisa & Weiste, Elina (2017). Elämän peruskysymykset Anssi Peräkylän (tutkimus)toiminnassa. Teoksessa Melisa Stevanovic, Liisa Voutilainen & Elina Weiste (toim.), Elämän peruskysymykset: Anssi Peräkylän 60-vuotisjuhlakirja. Helsinki: Intersubjektiivisuus vuorovaikutuksessa -huippututkimusyksikkö, Helsingin yliopisto. 10-15. http://hdl.handle.net/10138/206296