Missä määrin sukupuoli vaikuttaa vuorovaikutukseen? Mitä Trump ja Clinton joutuisivat vaaliväittelyssään tekemään toisin, jos Trump olisi nainen ja Clinton mies?

Vuorovaikutustutkijat ovat erimielisiä siitä, kuinka itsestään selvänä tekijänä sukupuolta voida vuorovaikutuksessa pitää. Jos sukupuolta tarkastellaan abstraktina sosiaalisena rakenteena, on ymmärrettävää, ettei kysymykseen ole olemassa yksiselitteistä vastausta. Kuten moni keskusteluntutkija on todennut, sukupuoleen ei suinkaan aina suuntauduta vuorovaikutuksen kannalta relevanttina asiana.

Kun joku kysyy ”Paljonko kello on?”, asianmukainen reaktio tähän on vastata sanomalla oikea kellonaika, olipa kysyjä tai vastaaja kuka vain. Toisaalta ei ole vaikea ymmärtää myöskään sitä, etteikö yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme vallitsevan maskuliinisen ylivallan keskellä sukupuoli voisi aina jollakin tavoin vaikuttaa siihen, kuinka naiset ja miehet tulevat vuorovaikutuksessa asemoiduiksi.

Sukupuoli ei kuitenkaan ole vain sosiaalinen rakenne. Yksi keskeinen sukupuolittunut asia kaikessa puhutussa vuorovaikutuksessa on puheäänen sävelkorkeus. Miehillä on pidemmät äänihuulet kuin naisilla, mikä mahdollistaa miehille noin oktaavia matalamman puheenäänen kuin naisille. Matalaa ääntä pidetään merkkinä dominanssista ja johtajuudesta ja korkeaa ääntä pelosta ja alistumisesta.

Näitä mielikuvia on vaikea vastustaa, sillä äänen korkeus on vahva primitiivinen fyysisen koon indikaattori niin eläinkunnassa kuin elottomassa luonnossakin, ja fyysinen koko taas kertoo enemmän kuin mikään muu yksittäinen tekijä siitä kuka tai mikä on se, joka jyrää, ja se, joka jää alle. Naisten kohdalla asia on hankala. Siinä missä korkeat äänet tuotetaan äänihuulia venyttämällä, ääntä ei voi madaltaa tiettyä fysiologista rajaa alemmaksi. Äänihuulten pituus on se mikä on.

Kuitenkin, kuten monien naispoliitikkojen puheesta voimme kuulla, ääniala-onglemaa kierretään usein siten, että omasta äänialasta käytetään vain sen matalinta rekisteriä. Ne naiset, jotka politiikan saralla pärjäävät, ovatkin yleensä todella taitavia matalan rekisterinsä käytössä. Siinä missä heidän mieskollegansa saattavat välillä paatoksensa keskellä nostaa äänenkorkeuttaan ilman että näitä leimataan hysteerisiksi kimittäjiksi, naispoliitikkojen osa on puhua vakaalla rintaäänellä silloinkin, kun pieni kiljahdus voisi olla retorisesti tehokas.

Kuuntele allaolevasta äänitiedostosta, miltä Donald Trumpin ja Hillary Clintonin vaaliväittely olisi kuulostanut, jos Trumpilla olisi naisen äänihuulet ja Clintonilla miehen. Korotimme Trumpin äänen sävelkorkeutta puolen oktaavin verran (6 puolisävelaskelta) ja madalsimme Clintonin ääntä saman verran. Kokonaisella oktaavilla korottaminen/madaltaminen – mikä tosin olisi ollut perusteltua ottaen huomioon miesten ja naisten keskimääräiset puheäänen korkeuserot – olisi ehkä ollut jo liioittelua. Naisena Trump tuskin olisi käyttänyt ääntään yhtä vapautuneesti kuin nyt, ja miehenä Clinton taas olisi välillä saattanut uskaltaa käyttää myös ylärekisteriään.

Joka tapauksessa jo puolen oktaavin suuruinen äänen sävelkorkeuden manipulointi riittänee havainnollistamaan edellä esitettyjä ajatuksia mies- ja naispoliitikkojen radikaalisti erilaisista tavoista käyttää ääntään – sekä sitä, mitä tapahtuisi, jos poliitikot eivät ottaisi sukupuolensa tarjoamia mahdollisuuksia ja rajoitteita vuorovaikutuksessaan joka hetki huomioon. Löytyisikö ketään, joka voisi kuunnella pokerinaamalla tällaista vaaliväittelyä?

—

Kuva: Ninian Reid (Flickr)